Tähän päivään on mahtunut paljon tunteita, huonosti nukutun yön jälkeen (kuumuus vainosi ja hammas kipuili), aamupäivällä sain kuulla suru-uutisen, täti oli kuollut aamuyöllä. Yleensä selvittäisin tunteita puhumalla, mutta nyt ei ole ketään kotona, kenelle purkaa tätä.
Illan pelasti pihalla koko päivän yksin seikkaillut pienokainen^ Saan muuta ajateltavaa, kun hoidan pikkuista.
Emo on joko kuollut, tai hylännyt lopullisesti - kun poju on saanut seikkailla yksin koko päivän (muut kertoivat). Kovin nälkäinen ja kesy poikanen tarrasi lapaseeni kun pelastukseen, en voinut tässä mielentilassa hylätä pientä - täälä se asunnossa vipeltää, asustaa suuressa muovilaatikossa, nukkuu vanhan pipon sisällä ja syö leipää ja kaurapuuroaineksia veteen kostutettuna. Epäilen, että poikanen ei vielä kunnolla näe, koska liikkuu paljolti tunnustelemalla ja törmäilee, ruokaakaan ei ymmärrä itse syödä, vaan ruoka pitää suun eteen kasata ja sitten vasta alkaa armoton mussutus. En jaksa uskoa, että emo tarkoituksella olisi koko päiväksi hylännyt noin taitamattoman pikkuisen. Toivottavasti poikanen selviää seuraavista päivistä ja saan tulevaisuudessa vapauttaa terveen, kasvaneen oravan luontoon!
*poju on tarkastelun jälkeen kertonut olevansa tyttö :)
Muoks. Poju selvisi kanssani seuraavaan päivään. Olin toiveikas, kun ensimmäisestä yöstä selvittiin kivuttomasti ja aamulla oli vastassa pienet tassut ojossa suloinen nassu vaatimassa ruokaa. Pettymys olikin myöhemmin samana iltana valtaisa, kun Poju kuoli nukkuessaan. ;(
Äitini pihasta myösö löytyi äskettäin samanrotuinen vauva. Toimittivat sen korkeasaareen, eli sinne ottavat vastaan jos kodin sille haluaa :)
VastaaPoistaOtan osaa Tanja, haleja! Ikävää, että menetit tätisi : / Pidä hyvä huoli oravavauvasta : ) En oo ikinä noin läheltä oravaa nähnytkään, pitkät kynnet näkyy olevan. Jakselehan!
VastaaPoistaOsan otot täältäkin ja paljon voimahaleja!
VastaaPoistaIhana tuommoinen pieni :)
Ajattelin hoitaa pojua itse, niin kauan, että se oppii itse etsimään ruokaa ja kakkimaan ja hiukan kasvaa. Tämä pääsee kyllä metsään ennenkuin kiintyy ihmiseen liikaa.. Ensimmäisestä yöstä selvittiin hyvin, pikkuinen jonotti aamulla ruokaa tassut pitkällä :) Kiitokset osanotoista. Tämä oli odotettavissa, mutta silti tuli äkkiä.
VastaaPoistaMiten suloinen otus! Ja sankarillisesti otit sen hoitaaksesi, itse olisin varmaan tehnyt samoin. Hyvää kesää sinulle!
VastaaPoistaVoi miten söpö...mielikuvissani se häärää sisällä kun ovat yleensä aika kiinnostuneita kaikesta. On varmaan aika metka kaveri
VastaaPoistaIhan sattumalta kun leimojasi katselin törmäsin "myöhässä" tähän juttuun. A) voimia menetyksesi johdosta <3 ja B) mieluusti kuulisin miten pikku oravainen jakselee ja miten sen kanssa kesällä pärjäsit. :)
VastaaPoista