Tiistai-illalla sain kotoa suru-uutisen, rakas koiramme Roni on poissa. Roni oli saksanpaimenkoira ja rotunsa edustajaksi harvinaisen iäkäs, 13-vuotias. Vanhuus painoi poikaa jo parin vuoden ajan, välillä särki lonkkia ja välillä "masensi". Roni oli hyvässä kunnossa vielä syyskuun alussa, kun söimme yhdessä karviaismarjoja. Mutta nyt muutamassa päivässä kunto heikkeni ja lonkat pettivät. Oli tullut aika jättää hyvästit.
Miljoona mahtavaa muistoa tästä ihanuudesta;
meidän rakettikoira, äidin mustanaama, suloinen korvakoira, hömelö ja omipäinen, niinkun me kaikki :)
Roni tuli meille sinä kesänä kun menin ylä-asteelle, se on elänyt mukana monta hyvää ja huonoa hetkeä, tapahtumarikasta hetkeä - joista osa on tämän koiran ansiota. En koskaan unohda tuota katsetta <3
Mulla on maailman parhaat työkaverit, tämä oli mahtava ele eräältä heistä, Kiitos! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitokset kommenteistanne!